Lienee parasta aloittaa Jompen tarina aivan alusta, tai paremminkin jo Jomppea edeltäneeltä ajalta elämässäni.. Kun ensimmäistä kertaa törmäsin fretteihin, ne olivat vain suloisia lemmikkejä nettisivulla jolle satuin vaeltamaan.
Tuolloin suomenkielistä tietoa freteistä ei vielä ollut saatavilla kovinkaan paljoa, joten tietoni rajoittuivat aivan perusasiohin. Vaikka koirat ovat aina olleet minun elämässäni se ykkösjuttu, koiran hankkiminen ei tuossa vaiheessa elämääni ollut mahdollista -asuin vielä vanhempieni taloudessa, tulevaisuus oli koulun ja työn suhteen aivan avoin enkä muutenkaan kokenut aivan oman
koiran olevan ajankohtainen asia. Fretti tuntui olevan (ja olikin!) kaikin puolin paras vaihtoehto hoitamiseen tarvittavan ajan ja elämäntilanteeni suhteen, joten aloin vähitellen harkita mahdollisuuttani jakaa elämäni fretin kanssa..
Kesällä 98 aloin hiljalleen pitää silmiäni auki fretinpoikasten varalle, ja ajallaan sainkin puhelinsoiton turkulaisesta Zoojatar eläinkaupasta sekä kuulin Ruotsista
Suomeen saapuvista pennuista. Loppu onkin jo historiaa.. Erään ystäväni ystävällisellä avustuksella (kiitos, Anne, kun lähdit ajelemaan Turkuun ja takaisin Jomppea hakemaan!)
pääsin katsomaan frettiläisiä, ja mukanamme Viialaan palasikin 25.05.1998 syntynyt tuolloin vielä nimetön urosfretin poikanen. Pienokaisen nimesimme pitkän pähkäilyn
jälkeen Jompeksi, vaikkakin koko nimi oli alunperin oikeastaan vitsi. Tuolloin telkkarista tuli Trabant Express -sarja, jossa erääseen vakisketsiin kuului tapaturma-altis perheenisä, isä-Jomppe.. Isä-Jomppe harrasteli kaikenlaista kummaa, ja harrastukset päättyivät aina huonosti perheen äidin ja lapsen laittaessa "isä-Jomppe penaaliin".
Jomppe-fretti oli pienokaisena melkoisen holtiton leikkijä, kiipeili kaikkialle ja mätkähti lattialle, loikki ainakin näennäisen järjettömästi ja aiheutti omistajalleen lukuisia sydämentykytys kohtauksia.. Niinpä kehotimme sitä usein olemaan varovainen, ettei tarvitse laittaa isä-Jomppea penaaliin. Sanonta tarttui, ja rassu alkoi kai luulla Jomppea nimekseenkin joten nimi oikeastaan tarttui ihan vahingossa..
Jomppe oli toilailujaan ja raivostuttavia häkinkaltereiden rumputusta ja paukutusta, kirjahyllyjen tyhjentämisiä ja muita tempauksiaan varsin rakastettava veijari. Minua se ei missään vaiheessa alkanut pureksia mitenkään ihmeemmin, enkä siis varsinaisesti joutunut sitä opettamaan käytöstavoille siinä suhteessa. Aikuistuessaan ja kiimaan tultuaan herrasta alkoi kuitenkin tulla vanhempiani ja sisartani kohtaan melkoisen mahdoton. Se puri kuin mikäkin pääpentele, yritti astua milloin mitäkin ja muutenkin
oli kiiman vuoksi selvästi stressaantunut ja kaupan päälle saimme vielä nauttia leikkaamattoman urosfretin ei-niin-mellevästä ominaishajusta.. Odotimme aikamme tilanteen rauhoittumista, mutta Jompen päästyä 11 kuukauden ikään päätin kaikkien hermoja säästääkseni, että koska Jompesta ei kuitenkaan jalostuseläintä tulisi, sen voisi jo aivan mainiosti leikkauttaa. Varasimme siis ajan kastraatioon
ja jo pian leikkauksen jälkeen herrasta tuli jälleen oma lähes hurmaava itsensä ;)
Yhteiselo Jompen kanssa on aina ollut moneen frettiin verrattuna äärimmäisen vaivatonta, joskin fretinomistajille kait tyypilliseen tapaan minunkin kaappini ovat usein kiinni teipatut, reput ja laukut ovat vain hattuhyllyllä tai kaapissa, tärkeimmät kirjat ja muut tavalla tai toisella fretin ulottumattomissa...
Kaverin käsitys hauskanpidosta tuntuu olevan aika pitkälti
erilainen kuin omani, sillä minua ei suunnattomasti innosta nähdä vehka-parkojen lojuvan raadeltuina ja mullattomina maassa tai tarkistaa, joko herra on onnistunut saamaan sohvaan aikaiseksi fretin mentävän reiän. En välttämättä nähdä roskapussia riekaleiksi rapattuna tämän pikku keittiö-arkeologin jäljiltä, ja roskia pitkin lattiaa leviteltyinä, puhumattakaan jatkuvasta fretinkakkojen (jotka eivät tietenkään ole hiekkalaatikossa, vaan lattialla) tarkastelusta, kun Jomppe intoutuu syömään matonhapsuja tai pehmikkeitään enemmän kuin etiketti sallii..
Mitä voin sanoa? Kyllähän minä hullu olen: kysymys kuuluu vain, miten hullu on oltava halutakseen
jakaa kotinsa uteliaan, energisen fretin kanssa.
Nykyjään kaikkinainen elely on kuitenkin helpompaa, sillä vaikka Jompessa edelleen riittää hereillä ollessaan ruutia, tarmoa, kärsivällisyyttä ja kujeilunhalua enemmän kuin omiksi tarpeiksi, nukkuminen on kuitenkin selvästi muotoutumassa isoksi osaksi sen elämää. Pari tuntia hervotonta touhuamista ja sekoilua, ja loput vuorokaudesta onkin pyhitetty nukkumiselle.. Jompen uneliaisuus on toisaalta suuri helpotus ja toisaalta myös surullista, sillä vaikka pääsen sen kanssa jo paljon vähemmällä sääntöjen tahkoamisella, siitä on vastaavasti myös ajallisesti (vaan ei laadullisesti!!) vähemmän iloa ja seuraa.
Jomppe on ehdottomasti aivan ihana fretti: se on minulle aina kiltti ja lempeä, on valmis nukkumaan sylissä, kynsienleikkaus ja muut hoitotoimenpiteet sujuvat täysin vaivattomasti ja usein se osaa jopa yllättää kärsivällisyydellään. Vaikka usein uhkaankin myydä sen rukkasiksi vähiten tarjoavalle (tavallisesti roskapussi-iskun jälkeen..), en koskaan ole katunut sitä, että avasin sydämeni ja kotini frettiläiselle. Rakastan frettejä sellaisina kuin ne ovat, ja toivon tietenkin saavani nauttia Jompen seurasta vielä monien, monien vuosien ajan vaikkakin se lienee ensimmäinen ja viimeinen frettini.
Kuten sanottua, koirat ovat niitä lemmikkejä joita varten minä elän ja hengitän, ja jotka minulle parhaiten sopivat, olivat fretit kuinka suloisia tahansa.
Jokaiselle omansa, uskoisin, ja niin on hyvä..
 Ajoittaisesta hankaluudestaankin huolimatta Jomppe on eräs luomakunnan suloisimmista eläimistä... 
Kuten oikealla olevasta kuvasta voi nähdä, fretin touhut eivät aina näytä kovin luottamusta herättäviltä ;)
Totta vie, fretit osaavat ottaa rennosti! Vai oletko ennen nähnyt näin.. näin.. frettimäistä tapaa nukkua? 
FRETIKETTI
(saatu sähköpostina, vapaasti suomennettu. Alkuperästä ei tietoa.)
1. Jos sinun on kakittava, paras paikka kakkimiseen on aivan hiekkalaatikon vieressä. Ihmisesi takuulla arvostaa sinua, kun et sotke laatikkoa heti heidän kulutettuaan niin paljon aikaa sen siivoamiseen. Jos et voi kakkia laatikon viereen, toiseksi paras paikka on suoraan oven edessä.
2. Älä salli ovien olla suljettuina missään huoneissa. Saadaksesi ovi auki, kaiva mielipuolisesti mattoa sen edessä. Ihmisesi on saattanut suojata oven edessä olevan maton jollakin. ÄLÄ pelleile tämän suojan kanssa vaan rappaa
mattoa aivan sen vieressä. Kun ovi aukenee, esitä paras "rasvattu salama" imitaatiosi.
3. Jos vieras näyttää pelkäävän sinua, tutki hänet ensin. Yritä ryömiä ylös hänen housunlahkeitaan voidaksesi tutustua paremmin. Jos jäät jumiin puntin sisäpuolelle, raapiminen auttaa sinua kiemurtelemaan vielä hieman pidemmälle.
4. Jos vieras huomauttaa miten ihastuttava olet, näykkäise häntä nenästä osoittaaksesi, että sinulla on leikkisäkin puolesi.
5. Tee vieraille seuraa heidän mennessään vessaan tai kylpyhuoneeseen, sillä silloin on paras aika tutkia tarkoin heidän vaatteensa.
6. Jos yksi ihmisistäsi työskentelee, kutoo, neuloo tai kirjoittaa ja toinen ihmisistäsi on aloillaan mitään tekemättä, pysy kiireisemmän luona. Pysy aivan tapahtumien keskipisteessä. Tätä kutsutaan avuliaisuudeksi.
7. Niille, jotka pitävät kirjojen lukemisesta, on kaikkein avuliainta ryömiä kirjojen sivujen yli. Yritä työntää pääsi sivujen väliin ja katsoa, miten pitkälle he ovat jo kirjaansa lukeneet.
8. Ruuanlaittoa valvottaessa, pysy aivan ihmisesi jalkojen takana. Sinua ei voida tällöin nähdä, joten sinulla on parempi mahdollisuus tulla tallatuksi, syliin otetutksi ja lohdutetuksi sekä hellityksi. Jos teet tämän oikein, tapahtumaketju päättyy kun syyllisyyttä tunteva ihmisesi tarjoaa sinulle makupaloja.
9. On erittäin tärkeätä nukkua riittävästi päivän aikana jotta olet virkeä parhaaseen mahdolliseen leikkiaikaan, kahden ja neljän välillä yöllä. Suositeltava leikkipaikka on ihmisesi sänky, jotta ihmisesikin voi liittyä hauskanpitoon.
10. Ennen kaikkea, aloita ihmisesi kouluttaminen jo varhain. Ihmisten kouluttaminen on vaikeaa, mutta he voivat kyllä oppia jos aloitat varhain ja olet määrätietoinen
|
