Neljä vuotta sitten, 09.05.1997, maailmaan syntyi elämäni valo ja suuri rakkauteni Pandarellan Dimi Delicato, lempinimeltään Tipi. Tuolloin minulla ei kuitenkaan vielä ollut iloa tuntea Tipiä sen enempää kuin kasvattajaansa Virveäkään, enkä ollut edes tietoinen tämän hellyttävän koiran syntymästä. Se löysi kodin, mutta palautui takaisin kasvattajalleen vuonna 2001 ja uuden kodin etsiminen oli tarpeen, sillä se ei tullut toimeen kasvattajan erään koiran kanssa. Ajallaan Tipi sitten löysi paikkansa täältä minun luotani, ja minä puolestani jaksan päivästä toiseen kiittää kohtaloa siitä, että löysimme toisemme..

Tipi valloitti kotini ja sydämeni 26 heinäkuuta 2001, aurinkoisena torstai-päivänä. Olin tietenkin tolkuttoman jännittynyt odottaessani uutta perheenjäsentä, mutta sillä hetkellä kun Virve otti koiran ulos autosta, huolet ja pelot olivat kuin pois pyyhkäistyt.. Vaikka koira oli huonossa kesäturkissa ja hoikassa kunnossa kulutettuaan liian paljon aikaa keskittyen juoksuisten narttujen tarkkailuun syömisen sijasta, tiesin jo että siinä oli sitä jotakin. Niin noloa kuin se onkin, olin purskahtaa itkuun vain siitä ilosta, että tiesin löytäneeni jotakin minun silmissäni niin kaunista, ainutlaatuista ja arvokasta. Luonnollisesti ymmärrän, että monet ihmiset eivät ymmärrä tätä tunnetilaa, tai korkeintaan kuittaavat sen koiran omistamisen ilona, mutta minulla se oli ja on ylitsepursuavaa iloa ja tunne siitä, että minun ja Tipin välillä on yhteys joka ajan mittaan vain syvenee. Jokaiselle oma koira on rakkain, ja niin se pitääkin olla, joten en aio pyydellä anteeksi mitään ylisanoja tai kehuja ;-)

Mitä minä tässä koirassa sitten niin syvästi rakastan? Ei ole helppoa eritellä sitä kaikenkattavaa hyvän olon tunnetta, jota koen kun vain ajattelenkin Tipiä. Ei myöskään ole helppoa poimia joitakin ominaisuuksia sen ainutlaatuisuuden määrittelemiseksi, enkä ole aivan varma pitäisikökään.. Se, mikä tekee Tipistä niin ihanan ja juuri minulle sopivan koiran on se, millainen se kokonaisuutena on ja miten sen kaikki luonteenpiirteet nivoutuvat yhteen. Se on ihastuttava yhdistelmä herkkyyttä, itsenäisyyttä, jääräpäisyyttä ja luottamusta, omanarvontuntoa ja päättäväistä lempeyttä. Tipi on hullaannuttava uskalikko, jolle uusiin asioihin ja paikkoihin tutustuminen ei ole ongelma, vaan iloinen asia ja jonka oppivaisuus ja sopeutumiskyky tekee vaikutuksen.

Tipi on ollut minulla nyt suunnilleen kuukauden, ja sinä aikana se on jo sopeutunut aivan uskomattoman hyvin elämään kanssani. Mikään ei saa minua niin onnelliseksi kuin Tipi, joka aamulla nousee heiluttamaan häntää ja hymyilemään koko naamallaan toivottaakseen hyvää huomenta. Eikä mikään tuota niin suurta iloa, kuin luottavainen, iloinen ja rakastettava koira joka sekoaa riemusta kun lähdemme yhdessä touhuamaan jotakin kivaa, tai kun pääsee leikkimään kanssani jollakin leluistaan. Puhumattakaan siitä, kun asetun lattialle lueskelemaan ja se tulee vain olemaan ihan viereeni, heittäytyy pitkäkseen ja alkaa nukkua, tyytyväisesti uneksien.

Minä arvotan elämäni mielelläni koirani ja sen onnen perusteella: niin tehdessäni en voi muuta kuin todeta, että minulla on kaikkea mitä tarvitsen, eikä minulta puutu mitään.

~ He is my other eyes that can see above the clouds; my other ears that hear above the winds. He is the part of me that can reach out into the sea. He has told me a thousand times over that I am his reason for being; by the way he rests against my leg; by the way he thumps his tail at my smallest smile; by the way he shows his hurt when I leave without taking him. (I think it makes him sick with worry when he is not along to care for me.) When I am wrong, he is delighted to forgive. When I am angry, he clowns to make me smile. When I am happy, he is joy unbounded. When I am a fool, he ignores it. When I succeed, he brags. Without him, I am only another man. With him, I am all-powerful. He is loyalty itself. He has taught me the meaning of devotion. With him, I know a secret comfort and a private peace. He has brought me understanding where before I was ignorant. His head on my knee can heal my human hurts. His presence by my side is protection against my fears of dark and unknown things. He has promised to wait for me... whenever... wherever - in case I need him. And I expect I will - as I always have. He is just my dog. ~ (Gene Hill)